Pippa Laukka saa epätoivoisia avunpyyntöjä uupuneilta. Hän palaa heidän kanssaan perusasioiden äärelle ja neuvoo heitä kysymään itseltään ratkaisevia kysymyksiä.
Tervetulotoivotus on terävä, suorastaan pureva. Australiankelpienpentu Junnu ei jahkaile, vaan menee pienillä naskalihampaillaan suoraan asiaan ja nappaa jalkaterästä kiinni.
– Jaaha, nyt on jollain jäähyn paikka, Pippa Laukka toteaa ja kaappaa perheen tuoreimman tulokkaan yläkertaan rauhoittumaan.
Arkinen tiistai on Laukan perheen omakotitalossa järjestetty niin, että Pippa Laukan puoliso työskentelee koiranpennun kanssa yläkerrassa, samoin yläkouluikäinen kuopus. Omat työkalunsa, läppärin ja puhelimen, Laukka on kasannut alakertaan ruokapöydän ääreen.
– Olen saanut pidettyä jopa useita vapaita viikonloppuja. Se on yllättävän nastaa.
Laukka on tottunut tekemään töitä melkein missä ja milloin tahansa: jääkiekkokaukalon laidalla, tv-kameroiden edessä, sairaalan osastolla tai vastaanotoilla ja usein vielä monessa paikassa saman vuorokauden sisällä. Pari viime vuotta helsinkiläinen Laukka on Vihti-Karkkilan alueen terveysjohtajana totutellut virkatyöaikaan, ensimmäistä kertaa elämässään.
– Elämääni voisi luonnehtia nykyään jopa seesteiseksi verrattuna aiempaan. Tämän vuoden puolella olen saanut pidettyä useita vapaita viikonloppuja. Se on yllättävän nastaa.
Pippa Laukka ponnahti aikoinaan suuren yleisön tietoisuuteen roolistaan Olet mitä syöt -tv-ohjelman asiantuntijana. Varsinaisen työuransa hän on kuitenkin tehnyt liikuntalääketieteen erikoislääkärinä. Nyt Laukka terveysjohtajana luovii tiiviitä päiviä sote-uudistuksen parissa. Sen lisäksi hän pitää vastaanottoa noin illan viikossa, on kysytty luennoitsija, naisten jalkapallomaajoukkueen lääkäri sekä ahkera kuntoilija.
Tämä on siis seesteistä elämää?
– No ei aina mutta minulla on salainen supervoima.
Laukka kertoo olevansa tosi hyvä löytämään päivään taukoja. Niiden ei tarvitse olla mitään lootusasennossa istumisia vaan hetkiä, jolloin hän tekee jotain ihan muuta kuin töitä.
– Eikä se vaadi kurinalaisuutta, kun ajattelen olevani koululainen, joka odottaa pääsevänsä tauolle kuin välitunnille leikkimään. Se palauttaa kummasti.
Alla olevalla videolla Pippa Laukka valmentaa rap-artisti Junoa parempiin elintapoihin.
Liikkumaton elämämme
Kaikki eivät nimittäin palaudu. ”Miten voin olla näin väsynyt?” on kysymys, johon Laukka törmää jatkuvasti niin vastaanotoillaan kuin kulkiessaan puhumassa hyvinvoinnista. Siksi teema on vahvasti mukana myös
JHL:n jäsenilleen tarjoamassa treeniohjelman webinaarissa, jossa Laukka on yksi luennoitsijoista ja vastaamassa ohjelman ravitsemusvalmennuksesta.
Eikä kysyjien väsymyksen tunne kieli vain hetken univajeesta. ”Auta mua, olet viimeinen toivoni”, huokaa moni alkajaisiksi. Sitä ennen he ovat yleensä jo käyneet verikokeissa ja perusterveystarkastuksissa, eikä mitään näkyvää syytä – tai ainakaan hoitokeinoa – elämänlaatua jyrsivään väsymykseen ole välttämättä löydetty.
– Ja aina on yhtä hämmästyttävää, miten näkyviä ne syyt lopulta ovat.
Huono elämänhallinta, liiallinen työmäärä, huono fyysinen kunto ja yhä useammin myös ylipaino. Siinä yleisimpiä hetken keskustelutuokion jälkeen esiin tulevia syitä.
Vaikka Laukka on urheilulääkäri, tv-julkisuuden myötä hänen vastaanotollaan käy yhä enemmän ihan tavallisia ihmisiä. Ja yhä useammin palataan perusasioiden äärelle: nukutko riittävästi, syötkö välipaloja, muistatko liikkua, Laukka kyselee ja saa niihin lähes poikkeuksetta kieltäviä vastauksia.
– En todellakaan pidä itseäni minään ihmeidentekijänä, mutta silti monille keskustelu voi olla ensimmäinen kerta, kun he käyvät vakavasti läpi omia valintojaan ja elämäntapojaan.
Miten oikein voin ja miksi? Näitä kysymyksiä Laukan mielestä jokaisen pitäisi itseltään kysyä aika ajoin. Me nykyihmiset kun olemme hänestä ällistyttävän vieraantuneita kehostamme, jopa elämästämme. Laukasta tuntuu usein ihmisten ongelmia pohtiessa, että moni haluaisi jonkun muun, mieluiten asiantuntijan, tekevän päätökset ja antavan valmiit vastaukset siihen, miten hyvinvoiva elämä taas löydettäisiin.
Syitä oman hyvinvoinnin ulkoistamiseen Laukka löytää ympäröivästä yhteiskunnassa.
– Teollinen vallankumous on johtanut siihen, että meidän ei tarvitse liikkua ja se taas passivoi. Ja kun passivoidumme, etsimme yhä enemmän vaihtoehtoja, joiden eteen meidän ei tarvitse nähdä niin kovasti vaivaa. On helpompi tarttua sipsipussiin kuin lumilapioon.
– On helpompi tarttua sipsipussiin kuin lumilapioon.
Ja kun ihminen on tullut tehneeksi tarpeeksi kauan liian helppoja ratkaisuja, hän huomaa voivansa huonosti.
– Muutokset meissä tapahtuvat niin huomaamatta, että havahdumme vasta, kun alamme oirehtia. Silloin emme enää tunnista, missä kohtaa homma on alkanut luisua raiteiltaan.
Työasioista puhuminen tauolla ei palauta
Hyvinvointi ei ole sitä, että emme voi pahoin. Se on Pippa Laukan mielestä erinomainen vanha viisaus. Hyvinvointia pitää rakentaa huolella, ja se taas lähtee arkisista, pienistä valinnoista. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta ei ole sitä, Laukallekaan. Hänkin on elämänsä aikana voinut usein huonosti, tavoitellut kerralla liian monia asioita, kärsinyt suorituspaineista, syömishäiriöistä ja itsetunto-ongelmista.
– Olin nuorempana aika rasittava tyyppi niin itselleni kuin muille, hän puuskahtaa.
Katso videolta Pippa Laukan unohtumaton kesätyökokemus
Iän myötä Laukka on opetellut tarkkailemaan vointiaan. Hänen helmasyntinsä on herkkä innostuminen vähän kaikesta. Se johtaa venymiseen ja aikataulun kiristymiseen.
– On pohdittava mihin kaikkeen voin lupautua. Kun otin terveysjohtajan työn vastaan, hankin pienen kämpän, oman naisluolan, Nummelasta. Jos aamusta on kokous kahdeksalta, on paljon rennompaa mennä sinne kotoa kävellen kuin jonottaa autoillen aamuruuhkassa.
– Viime töikseni palkkasin itselleni personal trainerin.
Myös liikunta on Laukalle ennen kaikkea palauttavaa tekemistä. Nuorena hän ui kilpaa, aikuisena hän on muun muassa juossut ja viimeiset vuodet harrastanut triathlonia. Vaikka liikuntamäärät ovat edelleen melkoisia, suorittaminen on kilpavuosien jälkeen muuttunut pikemminkin liikkumisen iloksi. Liikkumisessaankin hän satsaa hyvinvointiin.
– Viime töikseni palkkasin itselleni personal trainerin.
Vaikka Laukka on urheilulääkäri, hän puhuu tavallisille ihmisille mieluummin fyysisestä aktiivisuudesta kuin urheilusta.
– Liike on lääke, mutta urheilu ei sitä välttämättä ole. Jos ajatellaan vain, että minun pitää urheilla, kynnys liikkeellelähtöön kasvaa herkästi turhan korkeaksi.
– Liike on lääke, mutta urheilu ei sitä välttämättä ole.
On siis vain noustava säännöllisesti ylös työpöydän äärestä, tai vaikka seisottava puolet päivästä koneen ääressä ja keksittävä taukotekemistä.
– Yhdellä työpaikalla meillä oli taukoliikuntana roskispallo. Pallo oli pehmeä, ja huoneen kumpaankin päähän asetettiin roskikset koreiksi. Kaikki odottivat hetkeä, kun hikipäässä pelattiin. Siinä jäi työmurheet.
Pääasia on, että taukotekemisen parissa viihtyy. Jos vastuskuminauhan venyttely ei kiinnostava, on keksittävä jotain muuta. Suurin välineurheilu tehdään Laukan mielestä aina pään sisällä, mutta valintojen pitää olla oikeasti terveellisiä.
Usein ajatellaan yömyssyn palauttavan mukavasti, mutta se toimii päinvastoin, samoin liian suorittava urheilu. Tai sitten se, että työpaikalla mennään yhdessä tauolle, mutta puhutaan silti työasioista. Ei sellainen palauta.
Keskeneräisyys kuuluu hyvinvointiin
Pippa Laukan on hetki kokoustettava Teamsin välityksellä, ennen kuin siirrytään valokuvien ottoon. Ne otetaan olohuoneessa, jonne valokuvaaja on kaivanut alakerran varastosta peiton ja raivannut Junnun leluja vähän syrjemmälle. Tällaistakin voi siis kuulua terveysjohtajan päivään.
Laukka kertoo, että monesti nuoret lääkärit kysyvät, että miten hän on päässyt nykyiseen asemaansa.
– Ei siihen ole olemassa mitään kaavaa. Tämä on vaatinut asioille altistumista ja oikeassa paikassa oloa oikeaan aikaan. Sopivasti joustoa, resilienssiä. Jos yrittäisin kontrolloida tekemisiäni liikaa, tarinasta tulisi liian käsikirjoitettu. Kaikenlaiset polulta poikkeamiset tekevät tarinasta runsaan, keskeneräisen mutta myös onnellisen.
– Elämä on sopeutumista, ja se on ehkä vaikein rasti.
Ja elämän keskeneräisyys, se on Laukalle yhä tärkeämpää. Aina tulee yllätyksiä, hyviä ja ei niin hyviä, joita ei voi tehokkaallakaan suunnittelulla välttää.
– Elämä on sopeutumista, ja se on ehkä vaikein rasti meistä monelle. Eilen viimeksi vastaanotollani kävi potilas, joka kysyi neuvoja, miten jaksaisi taas muutaman kuukauden eteenpäin, kun töissä on pakko repiä jaksaminen selkänahasta. Tällaista kuunnellessa aina pysähdyn miettimään, mitä oikein elämältä haluamme ja mitkä asiat koemme tärkeiksi, jos oma terveys on niin toissijaista.
Ja silti Laukan on aina aloitettava konkretiasta, kuten välipaloista ja siitä, että ensimmäisen syvän unen jakson olisi hyvä sijoittua aikaan ennen puolta yötä. Ja että meistä jokainen tarvitsee taukoja. Sellaisia, jotka katkaisevat pitkän päivän tarinaa, mutta lopulta täydentävät ja tekevät siitä elinvoimaisemman.
Kuin eläväksi todisteeksi portaista kuuluu töminää. Junnu ryntää apuriksi kuvauksiin. Tauko on tehnyt sillekin terää. Kaikki lelut ja villasukkajalat saavat hetkessä armottoman tehokasta kyytiä.